Juhannusaattona en sitten ollutkaan kutsuilla, (oliko yllätys) vaan töissä Tarjoustalossa Somerolla. Töistätullessa poikkesin vanhempieni mökille Sukulaan, ja kun sieltä ajelin ihan rauhallisesti kotia kohti, niin näin tuon ison kyyn tienvieressä, se lökötteli siinä ja piteli sadetta. Peruutin auton ja otin siitä kuvan, ei edes pelännyt kameraa. Itse en poistunut ollenkaan autosta, vaan ihan ikkunasta otin tämän kaveruksen filmille, eikuin muistikortille. Ja niin tämä ensitapaaminen oli ohitse, me molemma menimme omiin suuntiimme, minä kohti Peräjokea ja tämä Kyy varmaankin hakemaan itselleen juhannusheilaa, olettaen, että se oli miespuolinen. No onneksi se elelee kaukana Peräjoesta, ettei sinneasti eksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti